|
|
Hoitokirjaan saavat kirjoittaa vain hoitajat. Hoidokkipyynnöt vieraskirjaan!
| Nimi: niina85 |
19.09.2011 14:57 |
tulin aamulla katsomaan tätä hienoa tallia. halusin katsoa kaikki mahdollinen kentät sekä tallin ennen kuin menin katsomaan uutta hoitohevosta bugia, otin tallista riimunnarun ja menin tarhojen lähelle ja kutsuin bugia jonka olin antunut nimeksi tammalle. bug ihmetteli että mitä nyt? ja rupesi uudelleen syömään, joten menin tarhaan ja laitoin riimunnarun riimuun ja rupesin taluttamaan bugia tallille, laitoin bugin kahdelta puolelta kiinni käytävälle, kävin hakemassa bugin harjat ja rupesin tietenkin harjamaan bugia... bug oli aika kiltti ja halusi tietenkin haistella minua kauttaaltaan
joten tämä oli tässä eka kertaa olen vasta hoitamassa.
Kävin viemässä bugin tarhaan ja menin pyörälle ja sinkutin kotia
t:niina85 |
Vastaus:
Muuten mukava tarina, mutta enempi kuvaileminen tapahtumista toisi elävyyttä tekstiin. Ja tosiaan hoidokkisi lempinimi on Bonnie. Hienosti kiilsi Bonnie harjauksen jälkeen, liekö huomenna taas piehtaroinut itsensä aivan mutaiseksi! Saat tästä 3p (: |
|
| Nimi: Essi |
18.09.2011 21:29 |
Rakas päiväkirja,
Hipsulla ja minulla on ollut niin kovin toimintarikkaat päivät ja viikot lähiaikoina, etten ole edes ehtinyt rustata senkään suurempia ajatuksiani ylös. Olen kuitenkin nyt näin lyhyesti ottaen saanut kestää muun muassa Hipsun pesemiskänkkäränkkää, kun poika ei millään halunnut tulla kosketuksiin käärmeen oloisen letkun kanssa, sekä olen myös rapsutellut herraa henkeni edestä. Tässä ajassa olen totta kai myös päässyt tutustumaan tallin muihin heppoihin, ja saanut toivottaa pikku-Pennin tervetulleeksi uuteenkotiinsa! En ole tosin vieläkään päässyt kokeilemaan, miltä Hipsu tuntuu selästäkäsin, mutta nyt minulla on sellainen tunne, että se hetki on pian käsillä…
~ Essi
# Pikainen merkintä IRL koulukiireitten takia. Suunnitelmissa hieman pidempi rustaus lähiaikoina (: + Juu, tämä on sellainen pikamerkintä, josta kerroinkin mielestäni ohimennen chatissä. Olisi mahtavaa, jos tällaisistakin heruisi muutama hoitopiste ;D Niin, ja, vastaako yksi hp yhtä v€:tä? Mietin sitä näin Baycliff-ostoksia ajatellen. # |
Vastaus:
Juu, en vaadikaan mitään ylipitkiä romaneeja, vaan ihan tälläiset tilannepäivityksetkin piristävän mieltä (: Vaikka mitenkään varsinaista juonta tai muuta vastaavaa ei tässä sepustuksessa ollut, mukavasti olet kuitenkin onnistunut kuvailemaan tapahtumia! Ehkäpä joskus koittaa sekin päivä että pääset (joudut..) kipuamaan Hipsun selkään, tsemppiä vaan yritykseen, jos onnistuisit paremmin kuin me muut. No ei vaan, kivastihan se herra on kulkenut, kokeneiden tunneilla liikkuu jopa kohtuullisen kiltisti! Saat tästä pikarustauksesta 5p, ja tosiaan pisteet toimivat valuuttanamme, eli pisteillä vain shoppailemaan, kuvitellaan että ne on euroja.. (: |
|
| Nimi: Essi |
04.09.2011 15:33 |
Rakas päiväkirja,
Tänään tapasin yhden kauneimmista otuksista, jonka elämäni aikana saisin koskaan tavata – Hipsun. Hipsu on kookas puoliverinen, jonka ansiosta tämäkään syksyisen sateinen sunnuntaipäivä ei tuhlautunut sateen ropinan kuunteluun tai novellien naputteluun tietokoneen ääressä, vaan johonkin paljon merkittävämpään. Minusta tuntuu jo nyt siltä, että Hipsusta on tullut minun arkkienkelini. Siis, jos ajattelen asiaa tarkemmin sen jälkeen, kun lämminveriseni Caddar II siirtyi taivaanrannan taa, on minun elämästäni puuttunut jokin suuri osa kuin juustosta, joka on nakerrettu täyteen reikiä. Minun elämääni nakerretut reiät saisi täytettyä vain jollakin suurella, kuten hevosella ja sen suurella sydämellä. Kuten kovakuorisella Hipsulla, jonka sydän kuitenkin on varmasti suurempi kuin yhdelläkään toisella elävällä. Okei, myönnetään, olihan se hetken tai vähän pidempäänkin mahtavaa, kun ei tarvinnut herätä kukonlaulun aikaan tappelemaan oman hevosensa kanssa ruokinnasta ja tarhauksesta, ja sai viivytellä unimaailmassa jopa puoleenpäivään asti. Oli silloin myös hienoa, että sai käyttää aikaansa muihinkin harrastuksiin kuten pilatekseen, sekä viettää aikaa nauraen kavereiden kanssa niin, että vatsalihakset olivat revähtää… Siksi siis en silloin halunnut aloittaa ratsastusta jollain ratsastuskoululla. Siinä vaiheessa minua kiinnosti kaikki muu paitsi hevoset, usko pois. Kerrankin minulla oli aikaa tehdä jotain muutakin kuin olla palvelijana nelijalkaiselle! Kun Hovilehdon Ratsastuskoulu kuitenkin yhtenä päivänä nousi pystyyn, ja talisin pienen juuri toimintaansa aloittelevan tallin ohi ystäväni kanssa ollessamme matkalla kaupunkiin shoppailureissulle, kiinnostuin taas ihan suunnattomasti hevosista. Tässä sitä ollaan, värvättynä hoitajaksi tallilla, jota hädin tuskin tunnen. No, eiköhän se siitä, eiköhän.
Tänään astelin tallille siis litimärkänä kuin olisin käynyt suihkussa vaatteet päällä. Olin sen verran fiksu nuoren naisen alku, että tokihan minä jätin myös sateenvarjoni kotiin, ja päättäväisesti pidin Nike-kengistäni kiinni, kun minulle tarjottiin vanhoja harmaantuneita kumisaappaitani jalkaan. Kun astelin talliin bussipysäkiltä, tunsin kuinka märkä levisi ja imeytyi sukkiini koskettaen jalkojeni pintaa; sen tosiaan sai mitä tilasi. Twist hoiperteli perässäni katoksen alle vettä valuen ja katselin sitä, kun se ravisteli itsensä kuiville, ennen kuin astelimme sisään tallin lämpimään käytävään. Nainen, joka seisoi tallin käytävällä sitä lakaisemassa, nauroi parivaljakollemme. Hänen saadessa ilonkyyneleensä pyyhittyä poskeltaan, hän puhui ymmärtäväiseen sävyyn säästä, ja ilmoitti lopulta olevansa Helmiina Eklund, yksi tallin omistajista. Tässä vaiheessa totesin, että minunkin oli hyvä esittäytyä, joten istuutin koirani tallin oven kulmille ja kävin kättelemässä likomärällä kädelläni Helmiä, joka hymyili minulle.
- Moikka, olen Essi, esittäydyin.
- Jaa, sinä siis olet se tyttö, joka lähetteli sähköpostilla viestiä mahdollisesta hoitohevosesta, Helmi totesi, kysymättä sen kummemmin kuin ollen täysin varma asiasta. Nyökkäsi ystävällisesti, ja nainen jatkoi:
- Kun olet päässyt tutustumaan hieman talliin, löydät Hipsun tuolta ulkoa tarhasta harmaan sadeloimen kera. Koska hevosilla on tänään vapaapäivä, niillä ei ratsasteta, mutta saat halutessasi ottaa Hipsun sisään, ja muun muassa harjailla sitä mielin määrin, Helmi ilmoitti hymyillen, ja jätti harjan, jolla oli lakaissut käytävää, yhden karsinan seinää vasten, jotta pääsisi näyttämään minulle hieman paikkoja.
Kun olin tavannut niin Linnean kuin lokoisanoloisen satulahuoneen, josta sattui myös löytymään sohvan ja pieni antennitelevision kera dvd laitteen ja lukuisien hevosleffojen, dumpannut Twistin satulahuoneen lattialle lepäämään, sekä kiertänyt ympäri tallia niin Helmiinan kuin Linneankin opastamana, kello tähtäsi jo puolta yhtä. Ohjeistuksien mukaisesti nappasin Hipsun karsinan laidalta sinisen riimun ja riimunnarun hakeakseni herran syömään päiväheinänsä, sillä ulkona heiniä ei Helmiinan mielestä pitäisi syöttää, koska useimmat hevoset olivat tottuneet syömään heinät kuivana, ei uitettuina vedenpaisumuksessa. Huokaisten astuin pian ulos kotoisasta tallista kylmään sateeseen, ja ohitin pikaisesti tammatarhan - jossa suomenhevostamma Rilla tapitti minua suurin mustin silmin, ja jossa Stara kuopi iloisesti lätäkköä pienen Suskan katsoessa ymmällään vierestä – ja matkustin kohti yksittäisiä tarhoja, jossa Hipsu hamusi yksinään tarhan maan pintaa.
- Hei poika, tervehdin Hipsua, joka nosti päänsä nimensä kuullessaan, katsahti minua. Tämä painoi sitten turpansa takaisin mutavelliin. Avasin tarhan seipään ja suljin sen perässäni, kun astelin päättäväisesti tarhaan. Katsahdin tyhjää kättäni, jonka olin sullonut nyrkkiin. Olin jännittynyt. Olin kuullut jos jonkinmoista tarinaa Hipsusta, eikä jokainen niistä kertonut herran positiivisista puolista. Ruunakin jännittyi hieman, ja tämä kuulosteli liikkeitäni ruhonjuuritasoltaan. Hengitin syvään, ja avasin nyrkkini, jonka jälkeen aloin hamuilla käsilläni Hipsun korkealla olevaa märkää kaula, joka ei ollut sadeloimen peittämää. Silitin sitä. Silitin toisten. Olipas ruuna komea, kuin unieni kultaratsu. Ei näin kaunis ruuna vain voisi olla niin ilkikurinen. Hipsu nosti päätään, ja katsoi minuun nyt toistamiseen. Tällä kertaa tarkemmin. Minusta tuntui, että se vaistosi, että tämänkin jälkeen meidän polut tulisivat kohtaamaan. Tulisimme kokemaan paljon yhdessä. Jätin kaulan ja tarjosin ruunalle kättäni haisteltavaksi. Herra otti tarjouksen vastaan ja nuuskaisi kättäni, tökäten sitä, jonka jälkeen puhaltaen lämmintä ilmaa kädelleni, ruuna tarjosi päätään riimua varten. Hyvä alku - se oli kaikista tärkein.
Kun pääsin talliin Hipsu mukanani (ihme kyllä), olin jo ehtinyt kokea ruuna-pojan sata huonoa puolta, joista huhut olivat kertoneet. Ensin poika oli rynninyt edeltäni pois tarhasta, sitten tämä olikin jo hetken kulkenut ihan nätisti vierelläni, mitä nyt muutamaan otteeseen jouduin tätä pidättelemään, ruuna yritti kiskoa minut mukanaan lehväspusikkoon, jolloin tämä sai sittenkin pyöriä ympärini kuin vinhassa karusellissä, sillä syömään en tätä ainakaan näin matkalla talliin päästäisi. Lopulta kohdatessamme tallin, Hipsu laittoi stopin ja ravisteli koiramaisesti vettä kaulastaan, jolloin kastuin yhä entisestään. Myönnetään, meillä oli hieman johto-ongelmia, mutta kyllä ne selviäisivät vielä joku päivä minun ilokseni. Tai, no… katsotaan. Vein ruunan karsinaansa, johon Linnea oli juuri viemässä kolme heinäsiivua (LUE: niin, siis vaihteeksi jotakin kuivaa). Vein ruunan karsinaan, ja estin tätä rynnimästä heinille, koska mielestäni vasta luvan kanssa sai niihinkin koskea. Herra hieman siinä sitten protestoi sellaista sääntöä kuopimalla, kun otin sadeloimea pois, mutta lopulta tämäkin tajusi, että tällainen sääntö tosiaan oli tullut nyt käytäntöön, ja niin protestointi loppui hetkessä, ja pääsin päästämään herran syömään heiniään.
- Sujuiko tarhasta haku, Linnea kysyi minulta arkiseen sävyyn jaellessaan muille sisään tulleille hevosille heiniään. Ehdin vastaamaan sanoin ”No, öm…” kun jo yhdessä Linnean kanssa aloimme nauraa. Tätä tarhareissua oli vaikea kutsua sujuvaksi!
Päiväheinien jälkeen sain tutustua Hipsuun tarkemmin. Kiinnitin herran ensin seinään, jonka jälkeen otin esiin harjapakista, jonka olin käynyt kipaisemassa satulahuoneesta, hikiviilan, jolla kuivasin muun muassa ruunan kaulan. Sitten kävin tämän kimppuun kera pölyharjan, jota Hipsu yritti paeta peruuttaen, joskin epäonnistuen pahasti, sillä riimunnarun mitta ei ylettänyt enempää. Hipsu näytti onnettomalta seisoessaan siinä kaula pitkänä, peruuttaneena niin kauas kuin tämä suinkin pystyi.
- Voi sua, totesin, ja ohjasin herraa lähemmäs seinää, jottei tämän tarvitsisi kaulallaan kurotella. Siinä paikassa Hipsu yllättäen pysyi, ja pääsin siis tarkastelemaan pölyharjan kanssa Hipsun mahdollisilta vekeiltä ja hankaumilta. Harjasin myös muilla harjoilla, jotta tuloksena olisi puhdas ja kaunis puoliveriruuna. Irrotin herran seinästä. Tämä katseli minua ilmeikkäästi, astuen askeleen lähemmäs minua. ’Nyt on minun vuoroni tutkia hieman sinua’, ruuna tuntui sanovan, kun tämä painoi turpaansa olkapäätäni vasten, hamusi taskuja ja käsiäni, sekä kosketteli kengännauhojani. Siinä hiljaisuudessa ruuna myös lopulta tunki päänsä syliini, ja silittelin tätä kuin pientä koiraa. Hipsu sulki silmänsä ja nautti.
Illalla, monituisten eri tallitöiden jälkeen, kävin hakemassa yksinään vikisevän Twistin satulahuoneesta, joka nuolaisi minun naamani puhtaaksi jälleen näkemisen riemusta. Sitten lähdimme peräkanaa vielä vähän sadetta ripottelevaan illan hämärään. Kun matkalla mietin Hipsua, totesin itselleni, että meistä tulisi vielä täydellinen pari.
Kuitaten tältä erää,
Essi
(pst. muutamia kirjoitusvirheitä saattaa löytyä :D) |
Vastaus:
Kerrassaan mahtava tarina! Hienoa kuvailua ja tosiaankin pääsi helposti mukaan tarinaan, sillä teksti oli todella sujuvaa. Sadesää hieman rajoitti tutustumismahdollisuuksianne, mutta kuitenkin vaikuttaisi siltä, että Hipsun kanssa teistä kehittyy vielä mainio pari, vaikkakin kenties mutkien kautta. Hoitotilanteissa herra tosiaan saattaa olla hiukan häseltävä, mutta kyllä sitten perin pohjin tutkittuaan rentoutuu ja onkin oikein hellyyttävä halinalle. Ehdottomasti hyvää työtä, jatka samaa rataa! Saat tästä upeasta tarinasta 30p (: |
|
|
|
