"Nyt on oltu talviunilla jo aivan liian pitkään, asiaan on tultava muutos!" Linnea huudahti tomerasti ja pomppasi aamiaispöydästä kiskomaan päällensä lämpimät ratsastustamineet ja kiskoi minutkin ulos. Tallissa Linnea satuloi tuttuun tapaan itsellensä Bonnien minun vielä pähkäillessä ratsuvalintaani. Viime aikoina mielessä oli ollut josko Rillaa hieman kehittäisi pidemmälle, hioisi sen koulutaitoja ja hankkisi muutaman sinivalkoruusukkeen kouluradoilta. Tästä Linnealle vihjattuani innostui sisko vallan ja ryntäili heti kasailemaan tamman karsinan eteen varusteita, ja pian sitten jo kävelinkin alkuun tukevaa tummaa suomenhevosta.

Rillaa herkisteltyäni alkoi kuoren takaa paljastua ihan pikkuriikkistä yritystä. Ravissa tamma  rupesi jo hieman polkemaan alle ja vielä laukankin treenattuamme verryttelin loppuun, pystyin jopa hymysuin toteamaan Linnealle että ehkei tämä olisikaan yhtään hullumpi ajatus! Päätimme sitten pyytää Kaisua ratsastamaan Rillaa säännöllisesti, lumien sulaessa tai kehityksestä riippuen sitten ensimmäinen startti kenties Helpon B:n radalla.

Iltatallissa satuttiin näkemään Pennin ilkikuriseen tapaansa repmässä Hipsun loimea, jonka seurauksena arvonsa tunteva Hippe mojautti topakan potkun pikkuponin lapaan. Heppoja sisään hakiessa tsekattiin juoksuttamalla ontuiko Penni, mutta ei onneksi. Hieman turvotusta ja kosketusarkahan kohta oli, mutta sentään ei pahempaa. Hieman seuraillen Penni jatkaa tunneilla, seurannan alaisena toki.

- Helmi